Mendozaan päästyä vettä satoi kaatamalla ja ilma ol aika kostean kuuma. Äkkiä alkoi aurinko paistaa ja muutaman tunnin sisällä oli taas kaatosade ja ukkosmyrsky. Päästiin onneksi kävelemään hyvällä ilmalla meijän niin sanotulle hostellille. Todellisuudessa se oli perhemajoitus, mistä saatiin oma huone ja aamupala. Talo oli ihan mukava siihen nähden minkä verran siitä maksettiin. Se sijaitsi tosi lähellä valtavaa puistoa, ravintola katua ja keskustaankin päästiin kävellen.
Tokana päivänä mentiin puistoon kävelemään. Se oli niin valtava, että meillä meni koko päivä siellä. Puiston perällä oli pari cerroa (pikku kukkuloita) ja päätettiin kiivetä yhden huipulle. Onnistuttiin siinä kyllä, mut sen jälkeen oli jalat aika kipeinä ja vesipullo kovassa kulutuksessa. Samana päivänä käveltiin vielä keskustaan ostamaan pienet tulijaiset ja syömään.
Vikana päivänä oltiin tooosi väsyneitä, kun yöllä oli ollu tosi kuuma ja paljon rasittavia itikoita, mut saatiin silti aikaseks liikuttua kaupungilla ja puistossa. Seuraavana aamuna lähettiinki sitten ennen seitsemää bussille ja taas matka kesti sen 10h.. Tällä kertaa rajalla meni vähän pidempään, noin 3h, kun siellä oli pitkä bussijono ja kaikki bussit haluttiin tarkistaa huolella. Jokainen laukku meni läpivalaisuun ja koirat nuuhki laukut sekä bussin.
Kun päästiin takas Santiagoon, pitikin jo alkaa pakkaamaan rantaa varten. Oltiin nimittäin sovittu, että mennään Cachagua nimiselle rannalle Sebastianin kaverin vieraiksi. Talo, jossa asuttiin, oli valtava ja tosi upea. Takapihalla oli terassi, puutarha, uima-allas ja nurmialue. Taloon oli palkattu kaksi naista siivoomaan, laittamaan ruokaa ja tarjoilemaan (vähä highlife-kokemuksii mullekki). Ranta oli tosi nätti, mut sinne ol tänä kesänä rantautunu myrkyllisiä meduusoja, joiden takia ei meressä uskaltanu uida. Myös rantaviiva oli täynnä meduusan raatoja, joten oli vaikea kävellä ilman että astui päälle.
Rannalla ja talolla aika meni kyl liian nopeasti. Ruuat, mitä siellä sai, oli tosi hyviä; merisiiltä, simpukoita ja muita mereneläviä, manjar-nutella-täytekakku, grilliruokaa yms. Mut kaikki hyvä loppuu aikanaan ja pian oltiin taas takas Santiagossa.
Mun saksalainen kaveri Larissa oli just täällä käymässä samana viikonloppuna, joten rannan jälkeen seuraavana päivänä nähtiin sit. Käytiin kiertelemässä kauppoja, syömässä Ramin luona ja illemmalla päätettiin kiivetä Cerro San Cristobalin huipulle. Ehdittiin huipulle juuri auringonlaskun aikaan ja saatiin hienoja kuvia. Alas päin tultaetta meidän piti mennä pois eri reittiä, koska toinen reitti oltiin suljettu sen vaarallisuuden takia.. Oltiin molemmat ihan puhki kävelyn jälkeen ja mentiin Burger Kingin kautta nukkumaan.
Siinä on nyt monta tapahtumaa, mitkä kaikki tapahtunu lyhyen ajan sisällä. Saa nähä mitä seuraavaks keksii!
- REETTA -
 |
| Pastel de jaiba |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti