Joulu joulu joulu

Vaikee kuvitella, et on joulu, kun näköpiirissä on valoa, palmuja ja ihmisiä vähissä vaatteissa. Kylhän täällä näkyy joulukoristeita, joitakin valoja ja sen semmoista, mut silti ei vaa voi ymmärtää, et nyt on se aika vuodest, kun ihmiset sekoo ja on hyvää ruokaa.

Onhan meilläkin tietty hyvät joulusapuskat! Meidän joulupöytä ei oo tänä vuonna ihan niin perinteinen, kuin yleensä, mut kinkku (se tärkein) pitäs löytyä. Glögii ei onnistuttu valmistaa, koska kaupassa monen tunnin etsinnän jälkeen ei onnistuttu löytämään mustaherukkamehua. Mutta ehkä täällä +30 asteen helteessä ei niinkään tee mieli lämmittävää glögiä. Sen sijaan tehtiin tilalle jouluista "boolijuomaa", missä on kanelin tuoksusta/makusta omenamehua, sitruunaliköriä ja jäitä.

Muita herkkuja meillä on; juustoperunoita, jäistä kääretorttua, kalaa, salaattia ja tietty viiniä. Vielä on kyllä ihan vaiheessa tää ruokien valmistelu.. Ainoo valmis osio on tää kääretorttu ja siitäkin puuttuu kastike. Mutta ehkä tässä vielä kerkee kaiken saamaan valmiiksi.

Ollaan tässä kolmen päivän aikana käyty joka päivä supermarketeissa ostamassa jouluherkkuja (ilman autoa) ja ei kyl käyny mielessäkään, että se vois olla niin vaikeeta. Aluksi yritettiin saada vähän enemmän suomalaisia jouluherkkuja, mutta monen tunnin etsintöjen jälkeen hylättiin monet vaihtoehdot. Ruokakaupoissa meni joka kerta 3-4tuntia ja kyllä se siltä tuntuukin. Niinkin yksinkertaista asiaa kuin leivinjauhetta sai etsiä ja kysyä neljään kertaan ennen kuin löytyi.

Hirveesti ei enää joulukrääsää ollu myynnissä kaupoissa mut onnistuttii parin euron joulukuusi saamaan ja sen lisäksi punasia kynttilöitä. Eiköhän näillä jotain joulutunnelmaa onnistu saamaan.

Oikein ihanaa joulua kaikille ❤️

- REETTA -

Vähä jouluruuhkaa ostoskeskuksessa

Escuela Bellavista Chile

Nyt on mun espanjan opiskelu päässy kunnolla vauhtiin! Ilmottauduin nimittäin viikko sitten Escuela Bellavistan espanjan kielen intenssiivikurssille ja pääsin alottamaan jo heti maanantaina. Nyt on kurssi puolessa välissä; viikko takana, toinen edessä.

Oon tykänny tosta koulusta ja kurssista toosi paljon! Heti, kun pääsin sisälle rakennukseen, löyty oman ikäsiä kavereita ja heidän kaa oon viettäny paljon aikaa sekä koulussa että vapaa-ajalla. Tuntien jälkeen ollaan käyty safkaamassa ja sit välillä menty puistoon hengaamaan. Iltasin ollaan saatettu lähteä porukalla baariin tai clubille. Hassua on se, kun kaikki nää mun kaverit puhuu saksaa, niin välillä pitää muistutella, että mä en ymmärrä yhtään mitään. Mut silti niin ihana fiilis, ku saanu viettää aikaa noiden ihmisten kanssa ja on päässy vähä kiertelee paikkoi ja kokeilee ruokia ja drinkkejä porukalla. Harmi vaan, kun suurin osa noista, kehen tällä viikolla ehin tutustumaan, niin ei ole enää ensi viikolla Santiagossa. Toivon kuitenkin et viikon tuntemisen jälkee pystyis silti pitämään yhteyttä vielä jatkossakin. 

Mitä kouluun ja tunteihin tulee, niin siellä on tosi rento ilmapiiri. Välillä tuodaan ruokaa kouluun ja syödään samalla, kun opiskellaan ja aina nauretaan kippurassa, kun opet heittää läppää. Opettajatkin on tuolla tosi hyvii tyyppejä ja rentoi. Aluks vähä jännitti et miten pärjään, kun pitää opiskella espanjaa enkuks. Koulussa kuitenkin tajusin et eihä me siellä tarvita englantia mihinkään, kun espanjaa opetetaan espanjaksi. Jotenki hurjaa huomata, miten paljon kielitaito on kehittyny tän 3kk aikana. Tänne tullessa mulla oli kyllä espanjan pohja, mutta en ollu ikinä käyttäny sitä oikeissa tilanteissa. Nyt taas ymmärrän mielestäni aika hyvin, kun joku puhuu ja osaan jo jollain tasolla keskustellakin. Välillä vaan ärsyttää, kun osa paikallisista puhuuu niin nopeasti ja mun mielestä epäselvästi, että en ymmärrä edes yksinkertaisia juttuja. Vielä enemmän ärsyttää, jos joku siinä tilanteessa erehtyy kysymään, että enkö mä puhu espanjaa ollenkaan, koska kyllä mä puhun. Mutta harjoittelemalla oppii! Ja onneksi opettajat ja suurin osa niistä, kenen kanssa oon jutellu, puhuu selkeästi.

Nyt odotan innolla tulevaa viikkoa ja tunteja! Toivottavasti kouluun tulis jotain uusia oppilaitakin, niin pääsis tutustumaan :) 

❤

❤

❤

Maisemaa katolta

Terremoto

- REETTA -

Mamumatkaa rajan yli

Lähdettiin lauantaiaamuna pienelle extempore-matkalle sedän ja perheen isän kanssa. Matkan tarkotuksena oli käydä uusimassa mun viisumi Argentiinan puolella. Muuten ei oltu reissua sen kummemmin suunniteltu eikä lähtiessä ollut edes varmaa, ajetaanko me Mendozaan asti vai käännytäänkö takaisin rajalla. Myöskään ei ollu mitään puhetta siitä, että yövytäänkö Argentiinassa vai ajetaanko kotiin samana päivänä.

Päädyttiin lopulta ajamaan Mendozaan saakka ja yöpyä siellä, ettei tarvinnut vuoriston serpenttiiniteitä ajella pimeällä. Matkaa täältä Las Condesista Mendozaan oli noin 6 tuntia suuntaansa, mutta tullissa meni tulomatkalla suunnilleen puolitoista tuntia lisää. Chilen puolella oli yhdessä vaiheessa pitkä serpentiinitie, jossa oli yhteensä 29 kurvia. Sitä oli hurja kyllä ajella.

Mitä Mendozaan tulee, niin se vaikutti mukavalta paikalta (mitä siinä alle vuorokaudessa ehti näkemään). Santiagoon verrattuna se tuntui paljon rauhallisemmalta; autot eivät kaahanneet/töötänneet koko aikaa, ihmiset eivät huutaneet, lapsetkin itkivät/kiukuttelivat hiljempaa. Olihan tuo tietysti paljon pienempi paikka kuin tämä meijän kaupunki, joten paha lähteä vertaamaan sen enempää.

Kuitenkin parasta koko reissussa oli ehdottomasti upeat maisemat. Missään vaiheessa ajomatkaa ei käynyt mielessäkään, että kävisin nukkumaan. Pakko sanoa, että ikinä ei oo menny noin pitkä ajomatka noin nopeasti. Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka paljon pitkin matkaa. Vaikka meidän reissu ei kestänytkään kuin vajaa puolitoista vuorokautta, niin se oli silti yksi huikeimmista kokemuksista, mitä on tähän mennessä tullut vastaan.

Matkan päätarkoitus, viisumin uusiminen, sujui mutkitta. Mennessä Argentiinan puolelle tarkastettiin vain passit ja auton paperit. Chileen tullessa oli valtava jono, jonka jälkeen piti täyttää maahantulolomaketta, käydä neljällä eri tiskillä näyttämässä papereita/passia ja vielä tarkistuttaa auto, ettei siellä ollut mitään kiellettyä (esim. banaania). Onneksi sentään maisemat olivat hienot, niin ei ollu jonossakaan niin tuskallista notkua.

Nyt on siis hankittuna kaikkien hienojen elämysten lisäksi mulle nuo seuraavat 3kk lisäaikaa Chilessä :)

❤❤❤

Los Andes, rakastuin

Näissä maisemissa kelpas ajella

Serpenttiinitietä

Käytiin vähä paikallisessa buffassa

Tän näkösiä oli kaikki kadut Mendozassa

Tältä näytti navi 29 kurvin aikana

Welcome to Chile

- REETTA -

Katolla paistaa

Jonkun verran oon täällä ollessa harmitellu sitä, että meillä ei oo takapihaa, kuntosalia tai uima-allasta. Nyt kuitenkin reilun 2kk jälkeen setä kävi katolla toteamassa, että siellähän meillä on "piha" ja pikkunen allas. Hänen duunikamu oli käyny Costanera Centerin tornissa ja sieltä nähnyt, että meijän katolla on allas, PELASTUS!!

Kyllähän täällä 16. kerroksessa aurinko paistaa ja näköalatkin on upeet. Pitää vaan varoa, ettei liikaa innostu kärtsäämään, sillä aurinko polttaa aika lämpösesti tällä. Uima-allasta en oo vielä testannu mut eiköhän sekin sit joku päivä, kuhan lämpöö tulee lisää. Nyt on nimittäin ollu aika vilposia aamuja ja päiviä; aamulla noin 8 astetta ja päivällä vajaa 20.. 

Must tuntuu et tääl katol tulee jatkossa kulutettuu suurin osa luppoajasta, he he. Kuha nyt sais kunnon brunan ennen kuin Suomeen paluun aika koittaa!

- REETTA -

Biitsil ☀️

Täällä oli nyt viimeisen viikon aikana ollu niin hyvät ja suht lämpimät ilmat, että päätettiin lauantain kunniaks lähteä rannalle vähä haukkaa raitista ilmaa. Lähettiin meijä kahdeksan hengen porukalla ajamaan kohti Viña del Mar:a, jonne matka kesti noin puolitoista tuntia.

Perille päästyä käytiin syömässä mauttomat hampparit lämpimän bissen kera ennen kuin siirryttiin rannan puolelle. Vaikka aurinko paistoi, niin ilma oli silti vielä niin viileä ettei todellakaan tehnyt mieli mennä uimaan. Istuskeltiin jonkin aikaa rannalla, kun lapset leikkivät ja juoksivat aaltoja karkuun. Aallot olivat sen verran isoja, että rannalla liehui punainen lippu.

Maisemat rannalla ja matkan varrella olivat todella kauniit! Noi vuoret on vaan jotain niin hienoo ja erilaista verrattuna siihe mihi Suomessa on tottunu.

Mitä muhun tulee, niin oon ollu täällä yskässä ja vähän muutenkin kipeenä nyt reilu viikon ajan. Tuntuu ettei tähä yskimiseen tuu mitään loppua, mut toivottavasti toi raittiin ilman hengittely helpottais vähän :) 

Viña del Mar ja Valparaíso

Retu biitsil retuilee

Matkamaisemaa

❤: reetta

Buin Zoo

Eilen tehtiin äidin ja tyttöjen kanssa pikkunen retki eläintarhaan. Matkaan meni autolla noin tunti suuntaansa ja mennessä ei eksytty kertaakaan. Jonkin aikaa jouduttiin jumittaa perjantairuuhkassa, kun lähtö (tapansa mukaan) vähän viivästyi. Mutta hyvin päästiin perille!

Eläintarhassa ei ollut kovin montaa kävijää samaan aikaa, sillä ilma oli suht viileä. Voi olla, että mekin mennään uudestaan joku lämpimämpi päivä, sillä eilen aika loppui kesken.

Mitä eläimiin tulee, niin oli hauska nähdä, kuinka eläimet liikkuivat häkeissään, eivätkä vain nukkuneet. Käytiin katsomassa merileijonaesitys ja tämän jälkeen lähettiin vauhilla kiertämään puistoa, että ehdittiin nähdä mahdollisimman paljon.

Takasin päin tullessa onnistuin ottamaan yhdestä ulosmenoliittymästä väärän kaistan, jonka seurauksena jouduttiin tekemään turha kierros. Tämän jälkeen päästiin keskelle ruuhkaa.

❤: reetta

Nopein kuukaus ikinä

Noniiin! Nyt on jo kuukaus Chilessä asuttu ja edelleen viihdyn täällä paremmin kuin hyvin. Maan järistyksestä ja useista jälkijäristyksistä selvittiin. Vieläkin on muutamia jälkijäristyksiä, mutta ne ovat niin pieniä ettei niitä edes huomaa. Öitä en saanut tärinöiden aikaan nukuttua, mutta enää ei ole sitäkään ongelmaa onneksi.

Vähään aikaan ei oo tullu päiviteltyy kuulumisia, joten nyt sit tiivistettynä tapahtumia viime viikoilta :)

Syyskuun 18. päivä täällä vietettiin itsenäisyyspäivää. Oikeastaan koko syyskuu täällä on jo aloteltu itsenäisyyspäiväjuhlia, mutta tuo oli se virallinen juhlapäivä. Me mentiin silloin käymään Los Dominicosissa. Se oli kuin pieni kylä, missä myytiin paljon käsityötavaraa ja tuolloin siellä oli myös musiikkia ja tanssia. 
Seuraavana päivänä mentiin eräiden suomalaisten luo syömään ja illemmalla käytii katsomassa sotilasparaati. Meijän tytöillä oli kyl kaikista hienoimmat juhlamekot ❤️

Seuraavalla viikolla perheen äiti vei mut ekaa kertaa käymään Santiagon keskustassa. Huoria en nähny mutta isolta se paikka vaikutti. En tiiä kuinka monta kertaa mun pitäs siellä käyä, et oppisin oikeat suunnat. Käytiin kattomassa kirkko, museo ja joitakin pikkuliikkeitä. Oli hauskaa nähdä, miten siellä oli monia liikkeitä pelkästän juhlien järkkäämisee; pinkki dinosaurus piñata oli paras ❤.

Saman viikon viikonloppuna suunnattiin autolla Pomaireen. Se oli pieni kylä, missä myytiin paljon erilaisia saviastioita ja siellä oli mahdollista saada yhden kilon painoinen empanada (= vähän kuin pasteija, joka täytetään juustolla, lihalla, yms..). Lapset eivät oikeen innostuneet siitä paikasta, joten syötiin ja lähettiin rannalle.

Siinä oli nyt vähäsen kuulumisia täältä :)
Muutenkin mulla menee tosi hyvin täällä. Ymmärrän jo jonkin verran kieltä ja yksinkertaiset keskustelut pystyn hoitamaan espanjaks. Lasten kanssa pärjään yksin puistossa ja kotona ❤️

Loppuun vielä kuvapläjäys:

Iltamaisemaa

Paraati

Keskustasta

Rantaaaa

Maailman isoin uima-allas

Meitsi rannal ja lapset parhait kuvaajii

Mall Sport ja lasten leikkipaikka

Snapchat on paras peli ikin

Seuraava teksti tulee toivottavast vähä nopeemmal vauhil, he he.

❤️❤️❤️

-reetta-

Eka maanjäristys!

Lähettiin sedän kanssa ilta kasilta ruokaostoksille lähellä olevaan ostoskeskukseen. Saatiin just ostoskärrit ja päästiin viiniosaston kohdalle, kun yhtäkkiä pullot alko kilisemään. Aluksi se vaikutti hieman samalta kuin keinuvan laivan taxfree-kauppa. Kuitenkin jo parissa sekunnissa pulloja ja muita tuotteita alkoi tippumaan hyllyiltä. Asiakkaat kerääntyivät pois pullojen luota ja kauppakeskuksen hälytyssummeri alkoi soimaan. Järistys tuntui yllättävän pitkältä, vaikka tietty on vaikea arvioida ajankulkua tommosessa tilanteessa (ehkä noin 2min?). Kun järistys alkoi helpottaa, aloitettiin evakuointi.

Oli kyl hurjaa. Aluks en oikeen tienny miten reagoida, ympärillä olevista jotkut itkivät ja osa oli rauhassa. Itellä alkoi kädet ja jalat tärisemään sen verran, että oli vaikea erottaa millon järistys loppui.

Mentiin sit ostamaan syötävää meijän kämpän läheltä pikkumarketista. Saatiin just ostokset kassalle, kun tuli uusi, pienempi järistys. Hetki jouduttiin seistä kaupan ulkopuolella tolppien luona, mutta sit saatiin ostokset ostettua.

Nyt ollaan turvallisesti kotona! Vielä on jonkun verran jälkijäristyksiä, mutta onneksi ei pitäisi mitään yhtä suurta tulla vähään aikaan enää.

❤ reetta

Viikko takana, monta edessä

Nonii nyt on ensimmäinen viikko Chilessä asuttu ja vielä en oo kotiin tulossa. Aika on menny tosi nopeesti ja tuntuu, että vielä ei olla mitää ehditty tekemään, vaikka joka päivä ollaan jossain menossa :D Iso paikka vaatii paljon aikaa ja onneksi sitä riittää ❤️

Viikon aikana oon nähny lapsia ja heidän vanhempiaan joka päivä ja erittäin hyvin tullaan toimeen.

Tänään iltapäivällä lähettiin lasten ja heidän äitinsä kanssa taksilla Providenciaan puistoon. Aluksi luulin, että se olisi jokin normaalista hieman suurempi (tavallinen) lasten leikkipuisto, mutta se olikin jotain ihan muuta. Oli poniajeluja, pomppulinnoja, rodeo-esityksiä, koira-agilityä, tanssia yms yms.. Oli hienoo päästä näkee kaikki tuo, vaikka välillä pomppulinnat herättivätkin enemmän mielenkiintoa lapsissa.

Ekaa kertaa täällä ollessa oli noin kaunis ilma, joten oli mukava päästä vähän erilaiseen ympäristöön. Ihan ei ole vielä shortsikelit mutta kesä tekee tuloaan 🌞

Pikkuhiljaa alkaa tottua täällä elelyyn ja aikaerokaan ei paina enää niin paljoa. Myös espanjan kielen kuuntelu ja ymmärtämine  alkaa helpottua ja joitakin asioita on tullu jo hoidettua espanjaks 🎉

Tsukutsukujuna 

Poniajelua 🐴

(Talvi)Maisemaa

Elukoita ❤

Rodeooo

Maisemat ikkunasta

Hyvää yötä/huomenta 💋 - reetta