Lähtö lähenee

Enää ei oo montaa päivää jälellä ennen paluuta takas pohjoseen.. Vähä jännittää, miten sitä sopeutuu taas kylmään ilmaan ja normaaliin arkeen, mut eiköhän se siitä. 

Täällä päin ei hirveest oo tapahtunu sen jälkeen, kun edellisen kerran kirjotin. Pari kertaa ollaan käyty Sebastianin isovanhempien luona Santo Domingossa, syöty hyvin ja sekku perheineen saapui tänne. Yhtenä päivänä käytiin Sebastianin kanssa Rodelbanh nimisessä kelkkamäessä, missä laskettiin yhdessä kukkalalta alas kelkalla. Se oli kyl siistiä, kun vauhti ol niin kova ja samalla pysty kattomaan Santiagon (saasteista) maisemaa.

Santo Domingo sijaitsi rannalla ja siellä maisemat oli kyl oikeesti tosi upeet ja ilma puhdasta. Ainoo huono puoli siellä ollessa oli kylmyys.. Siellä tuuli paljon eikä aurinkokaan hirveesti paistanut. Silti rannalla oli mukava käydä lenkillä (kerran jaksoin juosta heh) ja puistossa jäätelöllä. Mummo oli varannut molemmille kerroille niin paljon ruokaa, et joka ilta nukkumaan mennessä oli kunnon ähky. Siellä tuli kokeiltua perinteisiä chileläisiä ruokia ja herkkuja, mistä mun yks lemppari ol humitakset. Se oli maissin lehden sisään käärittyä maissimurskaa mausteiden kera, jotka oltiin keitetty vedessä. Myös kotona tehdyt empanadat oli älyttömön hyviä!

Nyt parin viime viikon aikana aurinko on ollu suurimman osan ajasta piilossa, ilman (erityisesti öisin) on ollu kylmä ja vettäkin on satanut pitkästä aikaa. Toisaalta vesisade on hyvä juttu, sillä sen jälkeen upea vuorimaisema näkyy parhaiten, kun saastepöly laskeutuu. 

Käytiin serkun ja perheen kanssa yhdellä heppatilalla täällä Santiagossa. Löysin suomalaiset chilessä -facebookryhmästä julkasun, missä eräs suomalaistyttö mainosti antavansa ratsastustunteja vuorten läheisyydessä. Serkku otti yhteyttä häneen ja sitten oltiinkin jo menossa hänen luokseen. Heillä oli siellä iso heppatila ja paljon erilaisia elukoita; 5 heppaa, 2 lammasta, paljon alpakoita ja kaks vauva alpakkaa, 5 koiraa, aasi ja patagonian maroja. Siellä meillä meni aikaa muutama tunti, kun nää kävi ratsastamassa ja mä hengailin pikku-Konstan kanssa. Oli tosi jännää päästä niin lähelle halimaan alpakoita ja aasia, ei oo koskaan aikasemmin tullu koettuu vastaavaa.

Mut siis takas ruuan pariin. Yks mitä oon tääl koko oleskelun ajan syöny suht usein on completo!! Se on niiku hodari, mis on nakin lisäks muitaki täytteitä, esim. avocadoo, tomaattii, pekonii, sipulii, majoneesii yms. Yleensä otan italianon, missä on tomaatti, avocado ja majoneesi täytteenä.

Nyt oon aika paljon ollu Sebastianin luona yötä, kun oma sänky vaihtu hetekkaan ja siinä ei nukutakkaan niin makeasti hah. Täällä mä varmaan suurimman osan mun loppuajasta sit vietänkin, kun tulee hyvin espanjan kieltä viel treenattuu ja kotona on jo aika paljon väkeä. Tarkotuksena olis mennä ostelee tuliaisia ja jotai matkamuistoi Santa Lucian alueelle mun saksakamujen kaa torstaina. Sit haluun viel syödä pari completoo, muutaman sushin, empanadaa ja ehk passionhedelmä jäätelöö. Chileläinen noppapeli tuli jo ostettua, mut pitäs siihen viel ohjeet saada käännettyy suomeks, et saan pelikamuja. Laukkujakin pitäs kohta alkaa pakkaamaan ja niiden sisällöistö tuliaisten lisäks uupuu vielä piscot!

Saa nähä jaksanko/muistanko/ehinkö/tms enää kirjottaa Chilen puolelta vai tuleeko seuraavaa tekstiä vasta paluun jälkeen! Nyt meinaan nauttia viimesistä päivistä ja toivon todella et se aurinkokin vielä vähän näyttäytyis 🌞

- REETTA -

Santo Domingo

Vähä oon saanu väriä

❤

Saastanaen Santiago

Pääsiäisen munajahdissa

Tätä on tullu tallattua

Enää ei oo näin lämmin

Kamut

Crazy eye

Alpakka-selfie #1

Letti

Argentinan maroja

Toveri #2

Viikon ikäset alpakkavauvat

Babysitterin elukoiden keskel

Tämmönen pikku-piraja

Mun lempi-aasi

❤

Linssilude

Selfiekamu

Nolot

Pus pus #3

Uus takki löyty helpol

Completot !!!!

Seikkailee

Päästiin sit lopulta lähtee Mendozaan, vaikka silta sillä reitillä oli edelleen rikki. Reitille oli viritelty hiekka-alueelle jonkinlainen kiertotie, jonka avulla päästiin ohittamaan hajonnu silta. Ongelmana kuitenkin oli se, että käytössä oli vain yksi kaista ja toisen puoleinen liikenne piti pysäyttää aina. Tämän takia 8h bussimatka venähtikin 10h bussimatkaksi. Onneksi kuitenkin maisemat oli nättejä ja bussin istuimet sen verran mukavat, että uni tuli helposti.

Mendozaan päästyä vettä satoi kaatamalla ja ilma ol aika kostean kuuma. Äkkiä alkoi aurinko paistaa ja muutaman tunnin sisällä oli taas kaatosade ja ukkosmyrsky. Päästiin onneksi kävelemään hyvällä ilmalla meijän niin sanotulle hostellille. Todellisuudessa se oli perhemajoitus, mistä saatiin oma huone ja aamupala. Talo oli ihan mukava siihen nähden minkä verran siitä maksettiin. Se sijaitsi tosi lähellä valtavaa puistoa, ravintola katua ja keskustaankin päästiin kävellen.

Tokana päivänä mentiin puistoon kävelemään. Se oli niin valtava, että meillä meni koko päivä siellä. Puiston perällä oli pari cerroa (pikku kukkuloita) ja päätettiin kiivetä yhden huipulle. Onnistuttiin siinä kyllä, mut sen jälkeen oli jalat aika kipeinä ja vesipullo kovassa kulutuksessa. Samana päivänä käveltiin vielä keskustaan ostamaan pienet tulijaiset ja syömään. 

Vikana päivänä oltiin tooosi väsyneitä, kun yöllä oli ollu tosi kuuma ja paljon rasittavia itikoita, mut saatiin silti aikaseks liikuttua kaupungilla ja puistossa. Seuraavana aamuna lähettiinki sitten ennen seitsemää bussille ja taas matka kesti sen 10h.. Tällä kertaa rajalla meni vähän pidempään, noin 3h, kun siellä oli pitkä bussijono ja kaikki bussit haluttiin tarkistaa huolella. Jokainen laukku meni läpivalaisuun ja koirat nuuhki laukut sekä bussin.

Kun päästiin takas Santiagoon, pitikin jo alkaa pakkaamaan rantaa varten. Oltiin nimittäin sovittu, että mennään Cachagua nimiselle rannalle Sebastianin kaverin vieraiksi. Talo, jossa asuttiin, oli valtava ja tosi upea. Takapihalla oli terassi, puutarha, uima-allas ja nurmialue. Taloon oli palkattu kaksi naista siivoomaan, laittamaan ruokaa ja tarjoilemaan (vähä highlife-kokemuksii mullekki). Ranta oli tosi nätti, mut sinne ol tänä kesänä rantautunu myrkyllisiä meduusoja, joiden takia ei meressä uskaltanu uida. Myös rantaviiva oli täynnä meduusan raatoja, joten oli vaikea kävellä ilman että astui päälle.

Rannalla ja talolla aika meni kyl liian nopeasti. Ruuat, mitä siellä sai, oli tosi hyviä; merisiiltä, simpukoita ja muita mereneläviä, manjar-nutella-täytekakku, grilliruokaa yms. Mut kaikki hyvä loppuu aikanaan ja pian oltiin taas takas Santiagossa. 

Mun saksalainen kaveri Larissa oli just täällä käymässä samana viikonloppuna, joten rannan jälkeen seuraavana päivänä nähtiin sit. Käytiin kiertelemässä kauppoja, syömässä Ramin luona ja illemmalla päätettiin kiivetä Cerro San Cristobalin huipulle. Ehdittiin huipulle juuri auringonlaskun aikaan ja saatiin hienoja kuvia. Alas päin tultaetta meidän piti mennä pois eri reittiä, koska toinen reitti oltiin suljettu sen vaarallisuuden takia.. Oltiin molemmat ihan puhki kävelyn jälkeen ja mentiin Burger Kingin kautta nukkumaan.

Siinä on nyt monta tapahtumaa, mitkä kaikki tapahtunu lyhyen ajan sisällä. Saa nähä mitä seuraavaks keksii!

- REETTA -

Pastel de jaiba