Seikkailee

Päästiin sit lopulta lähtee Mendozaan, vaikka silta sillä reitillä oli edelleen rikki. Reitille oli viritelty hiekka-alueelle jonkinlainen kiertotie, jonka avulla päästiin ohittamaan hajonnu silta. Ongelmana kuitenkin oli se, että käytössä oli vain yksi kaista ja toisen puoleinen liikenne piti pysäyttää aina. Tämän takia 8h bussimatka venähtikin 10h bussimatkaksi. Onneksi kuitenkin maisemat oli nättejä ja bussin istuimet sen verran mukavat, että uni tuli helposti.

Mendozaan päästyä vettä satoi kaatamalla ja ilma ol aika kostean kuuma. Äkkiä alkoi aurinko paistaa ja muutaman tunnin sisällä oli taas kaatosade ja ukkosmyrsky. Päästiin onneksi kävelemään hyvällä ilmalla meijän niin sanotulle hostellille. Todellisuudessa se oli perhemajoitus, mistä saatiin oma huone ja aamupala. Talo oli ihan mukava siihen nähden minkä verran siitä maksettiin. Se sijaitsi tosi lähellä valtavaa puistoa, ravintola katua ja keskustaankin päästiin kävellen.

Tokana päivänä mentiin puistoon kävelemään. Se oli niin valtava, että meillä meni koko päivä siellä. Puiston perällä oli pari cerroa (pikku kukkuloita) ja päätettiin kiivetä yhden huipulle. Onnistuttiin siinä kyllä, mut sen jälkeen oli jalat aika kipeinä ja vesipullo kovassa kulutuksessa. Samana päivänä käveltiin vielä keskustaan ostamaan pienet tulijaiset ja syömään. 

Vikana päivänä oltiin tooosi väsyneitä, kun yöllä oli ollu tosi kuuma ja paljon rasittavia itikoita, mut saatiin silti aikaseks liikuttua kaupungilla ja puistossa. Seuraavana aamuna lähettiinki sitten ennen seitsemää bussille ja taas matka kesti sen 10h.. Tällä kertaa rajalla meni vähän pidempään, noin 3h, kun siellä oli pitkä bussijono ja kaikki bussit haluttiin tarkistaa huolella. Jokainen laukku meni läpivalaisuun ja koirat nuuhki laukut sekä bussin.

Kun päästiin takas Santiagoon, pitikin jo alkaa pakkaamaan rantaa varten. Oltiin nimittäin sovittu, että mennään Cachagua nimiselle rannalle Sebastianin kaverin vieraiksi. Talo, jossa asuttiin, oli valtava ja tosi upea. Takapihalla oli terassi, puutarha, uima-allas ja nurmialue. Taloon oli palkattu kaksi naista siivoomaan, laittamaan ruokaa ja tarjoilemaan (vähä highlife-kokemuksii mullekki). Ranta oli tosi nätti, mut sinne ol tänä kesänä rantautunu myrkyllisiä meduusoja, joiden takia ei meressä uskaltanu uida. Myös rantaviiva oli täynnä meduusan raatoja, joten oli vaikea kävellä ilman että astui päälle.

Rannalla ja talolla aika meni kyl liian nopeasti. Ruuat, mitä siellä sai, oli tosi hyviä; merisiiltä, simpukoita ja muita mereneläviä, manjar-nutella-täytekakku, grilliruokaa yms. Mut kaikki hyvä loppuu aikanaan ja pian oltiin taas takas Santiagossa. 

Mun saksalainen kaveri Larissa oli just täällä käymässä samana viikonloppuna, joten rannan jälkeen seuraavana päivänä nähtiin sit. Käytiin kiertelemässä kauppoja, syömässä Ramin luona ja illemmalla päätettiin kiivetä Cerro San Cristobalin huipulle. Ehdittiin huipulle juuri auringonlaskun aikaan ja saatiin hienoja kuvia. Alas päin tultaetta meidän piti mennä pois eri reittiä, koska toinen reitti oltiin suljettu sen vaarallisuuden takia.. Oltiin molemmat ihan puhki kävelyn jälkeen ja mentiin Burger Kingin kautta nukkumaan.

Siinä on nyt monta tapahtumaa, mitkä kaikki tapahtunu lyhyen ajan sisällä. Saa nähä mitä seuraavaks keksii!

- REETTA -

Pastel de jaiba

Pitkästä aika

Siitä onki jo vähän aikaa, kun viimeeks kirjottelin tänne mitään.. Kuukaudes on jonkun verran ehtiny tapahtua. Jotenkin hulluu ajatella, et nyt on jo helmikuu. Tuntuu, et aika menee ihan hirveen nopeesti.

Asustelin tossa parisen viikkoa yksinään, kun setä oli Suomessa käymässä. Sinä aikana hengailin kavereiden kanssa, nautin auringosta ja jatkoin mun espanjan kielikurssia Escuela Bellavistassa. Oli ihana palata kouluun, sillä sieltä tiesin saavani uusia kavereita ja hyvää espanjan opetusta. Edellisen kerran kurssilla olin tasolla basico 2B, mutta tällä kertaa pääsin ylemmälle tasolle, intermedio 1. Tällä tasolla tunneilla pääasiassa keskusteltiin kirjoittamisen sijaan. Toinen asia, mikä eros edellisestä kerrasta oli se, että mun ryhmässä ei ollu enää pelkkiä saksalaisia. Tällä kertaa mun ryhmässä oli neljä brassia, kaksi saksalaista ja minä. Osa brasseista oli musta vähän vanhempia, mutta silti aivan huikeita tyyppejä. Yhtenä iltana mentiin juhlimaan yhden synttäreitä ja siellä oli kyl aika vauhdikas meno, haha.

Nyt on kuitenkin taas kurssi toistamiseen lopetettu ja pitäs muuta puuhaa keksiä. Jonkin verran mulla on kyllä jo suunnitelmia tiedossa. Jossain vaiheessa olin tulossa kotiin jo tässä kuussa, mut hups vaan täällä mä viel viihdyn. Nyt on kuitenkin paluupäivä Suomeen lyöty lukkoon, joten ei tarvii pelätä, että jäisin tänne. Ollaan menossa Sebastianin kanssa Mendozaan hakee mulle uus viisumi mun matkan venähtämisen takia. Tällä kertaa tuun olemaan Argentiinan puolella vähän pidempään, et pääsee vähän kiertelemään paikkoja.

Alunperin luulin, et joudun lähtemään Mendozaan yksin. Sitten selvisi, et mun saksalaiskamut on menossa samoihin aikoihin sinne, joten sovittiin, et mentäis yhessä. Heillä kuitenkin ol setä lähössä mukaan, joten lähtöpäivän päättäminen oli mahotonta. Lopulta sain Sebun suostumaan mukaan ja alettiin suunnittelee matkaa. Pari viikkoo sitten tiet Mendozaan ol suljettu kivivyöryjen takia, mut siitä ties, että ne saadaan kuntoon ennen meijän matkaa. Viime maanantaina käytiin ostamassa bussiliput, varattiin majapaikka ja vaihettiin rahaa. Seuraavana aamuna uutisissa kerrottiin, että silta Mendozaan mentäessä on sortunut. Nooh eihän siinä muuta kuin yritettiin soittaa bussifirmaan, et oisko siellä kiertotietä vai joudutaanko perumaan koko matka. Monien yritysten jälkeen yksi bussifirma vastasi ja sieltä sanottiin, et heillä ainakin bussit kulkee täältä Mendozaan. Toivotaan nyt sit, et mekin päästään rajan yli perille saakka huomenna.

Paras ope Monica ❤

Santiagon yössä

Synttäreitä 

- REETTA -